Kuukauden verran Tamperelainen

Yhtäkkiä kokonainen kuukausi on vierähtänyt täällä uudessa kotikaupungissa, niin vauhdilla ja huomaamatta. Nopeasti olen kotiutuinut, rutiineita on syntynyt…Kolmasosa työharjoittelusta on jo purkissa?! Juurihan mä laiton nimen vuokrasopimukseen? Huh!

Mun aivan ihanat työkaverit (!!) kokosivat mulle suuren Tampere-oppaan täynnä heidän omia vinkkejä ja lempparipaikkoja, että oppisin tuntemaan kaupunkia paremmin. Tämän lisäksi me suunniteltiin muutama viikko takaperin mun kämppiksen Monan kanssa oma Tampere-kesän bucket list, joka on myös aika pitkä ja moniosainen. Toisin sanoen ei ole enää tekosyitä karkailla takaisin Helsinkiin pyörimään joka viikonloppu, näistä riittää jo hyvin kalenterin täytteeksi. Ja itseasiassa uskon että kesää olisi jopa venyttettävä ehkä muutamalla kuukaudella lisää, mikäli mun tavoite todella on suorittaa molemmat listat loppuun asti. Olen tosin vain super kiitollinen kaikista vinkeistä ja ideoista: toistaiseksi tylsiä hetkiä Tampereella on tähän asti ollut suurinpiirtein 0 kpl.

Tässä tulee Hesa-Laaran raportti Tampereesta, tosiaan sillä reilun kuukauden kokemuksella:

  • Ensinäkemällä: Paljon punaista tiiltä. Ja kaikenlaisia torneja.
    Jopa Torni-niminen hotelli.
  • Vastaantulijoilla ei vaikuta olevan yhtä kiire kuin helsinkiläisillä.
    En vielä osaa sanoa onko tämä huono vai hyvä asia, sillä itse saatan olla yksi nopeimmista hiihtäjistä, jonka tiedän. Koetan täällä rentojen ihmisten keskellä silti kohteliaasti olla puuskuttelematta ääneen kun jään jonkun hitaamman taakse.
  • Vastaanottavainen tunnelma. Niin töissä, kuin kaupan kassalla ja uusien tuttavuuksien kanssa,  tää on mulle niiiin tärkeää! Ihmiset tekee kyllä fiiliksen.
  • Päivittäin siirtyvät, uudesta ratikasta ja ties mistä johtuvat tietyöt tuovat kävelyreitteihin vaihtelua. 😀 Harmi kyllä että tuo pääkatu on revitty auki, olen kuullut huhua että se on yleensä oikein kaunis kesäisin, vihreine puineen kaikkineen.
  • Kuntosalit ovat aina tyhjiä. TÄMÄ on niin parasta. Ehkä mulla on vain ollut tosi hyvä tuuri? Tuntuu että Helsingissä pitää olla hereillä joskus kuudelta aamulla jos haluaa välttyä ahdistavalta pukuhuoneliikenteeltä ja laitteisiin jonottamiselta.

Hmm. En kaipaa tänne oikeastaan mitään enempää (paitsi tietty rakkaat ystävät kotoa). Yllätyin itse ehkä eniten tästä, muuttaessani kuitenkin isommasta kaupungista pienempään. Mutta täällä on paljon kulttuuria, suuri valikoima kaikenlaisia ruokapaikkoja, puistoja, historiaa, kaunista luontoa, tapahtumia ja kaikki about kävelyetäisyydellä toisistaan. Olen Helsingissäkin kyllä aika ahkera kävelemään, joten se ei olisi muutenkaan ollut mikään ongelma – mutta täällä pääsee kyllä erittäin paljon helpommalla. Luksusta!

Olen löytänyt myös uuden innon juoksemiseen, uudesta ympäristöstä inspiroituneena. Sitä melkein ei huomaa urheilevansa, kun pää pyörii ympyrää 360 ihmetellen uusia hienoja paikkoja ja maisemia. Kukkafanina lemppari lenkkikohteeni tähän asti on Hatanpääpuisto Arboretum! Tiedättehän tavan jolla ihmisten keskittyminen herpaantuu kun söpö koira tulee vastaan – kukkapuutarhoilla on näköjään muhun sama efekti ja uppoudun ihan omiin maailmoihini.

OKEi, ehkä suosikkijuttuni on sittenkin tämän kaupungin puhas järvi-ilma. Saan siitä niin paljon energiaa! Yksi tuulinen ilta löysin vahingossa kivan rannan jostain Särkänniemen takaa. Siellä ei ollu ketään muita, aurinko laski ja horisontissa näkyi tummat myrskypilvet. Siihen jäin ehkä tunniksi fiilistelemään ihan suu ammollaan. Järviveden tuoksu tuo mulla mieleen lapsuuden kesät mummin luona, siitä tulee tosi kotoisa olo. Tietenkin eri tavalla kuin meri, joka on aina ollut mulle rakas… Nyt en yhtäkkiä olekaan varma kummasta tykkään enemmän?

Nautin niin paljon iltakävelyistä täällä, kun pääsee ihan minuuteissa kulkemaan järvenrantaa pitkin. Mulle paras tapa kerätä vähän zeniä työpäivän päätteeksi!
Ja tietenkin unohtamatta kaupungin läpi virtaavaa koskea, joka antaa Tampereelle ihan oman fiiliksensä ja piristää työmatkaani joka aamu.

Tiivistettynä: tykkään näköjään vedestä täällä. Tosin hanavesi voisi olla kylmempää, jos nyt jostain pitää valittaa. 😀

Apua miksi mä kirjoitan taas näin pitkiä juttuja! En ehtinyt edes vielä syventyä ruokapaikkoihin, joka on toinen mun lemppariaihe. Ehkä säästelenkin mun virallista Tampere-vinkkilistaa loppukesälle, kun kokemusta on enemmän.

Mainittakoon vielä että istun kuitenkin toimistolla 8 tuntia joka arkipäivä, olenhan täällä työharjoittelussa. Eli tutkisekelen paikkoja hitaaseen tahtiin, palanen kerrallaan. Ehkä about yksi uusi pala viikossa.

 

In case you didn’t know

Hi,
if you see this post then you’re the real og, because I didn’t even share this on my social media. Videos are scary to share! But I have filmed a lot of clips during this first month in Tampere (where I currently live) and I thought it would be a shame to not do anything with them.

So this was filmed in May, when I didn’t know a-ny-thing about where my life was heading so the info is a bit outdated if you’ve been talking to me or following me elsewhere. But if you haven’t, I guess this is a good, brief introduction to my current life situation.
I could go on for ages about what could’ve been done better in the making of this video, but I’ll try to keep my mouth shut since nobody’s perfect!!!! And that was one of the key things about this blog: to be able to create freely and let the authentic, raw and awkward bits be part of the process as well.

In general, Youtube is a platform that I’m really curious about, I’ve watched videos actively since like 2011 so I’m really familiar to it in that way. It’s just another story to be on the other side. Again – scary, but why not give it a go? Maybe, hopefully I’ll learn a thing or two about editing, I mean look at all of those funny jumps….heh.

I’ve already stared editing the next part, which is a about my first week here. Time will tell if it ever makes it’s way here.

Have a good weekend!
<3, Laura

“Mitä teit juhannuksena?” Blogin.

Karkasin työviikon päätteeksi Onnibussilla takaisin koti-Helsinkiin, ja mitä löysinkään: ehkä Suomen hiljaisimman paikan viettää juhannusta. En tiedä vuodessa mitään muuta ajankohtaa, jolla on yhtä voimakas efekti tämän kaupungin autioitumiseen. Harvinaista herkkua!

Kysymykseen: “Mitäs juhannussunnitelmia?” olen saanut vastata jo useaan otteeseen kuluneen viikon aikana, ja olen oikeastaan vain joutunut kohtauttamaan hartioitani, koska en ollut suunnitellut mitään. Mitään jokavuotista vakkaripaikkaa ei ole, sillä omalla perheelläni ei ole mökkiä, enkä myöskään ole ehtinyt/jaksanut ottaa itselleni paineita juhlasuunnitteluista.
Tuntuu, että kansa hätääntyy aina ennen juhannusta, vappua ja uutta vuotta, koska tuntuu että on vaan pakko saada porukka kasaan ja pitää ihan sairaan hauskaa. Muissa tapauksissa on epäonnistunut, tai jotain?
Ihania juhlapyhiä ne ovat kyllä kaikki, mutta suunnitteluvaihe tuottaa usein stressiä, sillä kaiken täytyy mennä nappiin sään, ohjelman, ruoan, seuran ja muiden järjestelyiden suhteen. Hankala yhtälö. En jaksa ottaa paineita siitä että juuri tiettynä päivämääränä kaikki olisi täydellistä, vieläpä tietyn perinteisen kaavan mukaan. Uskon ennemmin siihen että hauskaa on sitten kun on, yleensä se onnistuu helpommin spontaanisti. Ei tule petyttyä, kun odotukset eivät ole niin korkealla.

Tänä vuonna olin avoimin mielin liikenteessä, mutta ei tullut mökkibileitä. Ei se mitään! Mitä sitten teen? Istun sisällä katsomassa myrskyä ja laitan blogia pystyyn. Oho.

Viime aikoina elämässä on ollut kaikkea uutta ja jännää, ja sen myötä pää on täyttynyt ajatuksista, jotka kohta kuohuvat yli jos en saa niitä purettua. Uusi työpaikka ja uusi kotikaupunki, äää selitän näistä paremmin myöhemmin! Vaikka oma blogi tai muu “luova kanava” on ollut takaraivossa haaveena jo varmaan vuosien ajan, sen eteen on aina tullut jokin tekosyy. Olenkin miettinyt pitkään että miksi, kun se kuitenkin selvästi on asia mistä olen kiinnostunut. Uskon sen johtuvan siitä että mun elämä on seisonut paikallaan niin pitkään – toistuvassa kiireessä ja arjessa ei välttämättä löydä itseään mistään maailman motivoituneimmasta tilasta. Luovuus ja ideoiden syntyminen on luonnollisempaa kun on aikaa sisäistää ja huomioda ympärillä tapahtuvia asioita, ja rauhassa kerätä inspistä, ja ylipäätään miettiä mitä haluaa tehdä elämällään.

Kulunut kevät oli mun arjen osalta harvinaisen rauhallinen, melkein siihen pisteeseen asti, että meinasin mennä sekaisin kuin päivässä ei ollut sitä tiettyä rytmiä ja rakennetta. Pitkästä aikaa mulla oli tylsää, ja huomasin että on erittäin vaikeaa ottaa rennosti hyvällä omatunnolla. Pikkuhiljaa opin nauttimaan omasta ajasta, ja ymmärsin miten tärkeää on pysähtyä miettimään ja kuuntelemaan itseään. Kontrastina kevääseen, viime syksy meni niin kiireessä että suoritin elämää vaan koneen lailla ja sinkoilin paikasta paikkaan muiden ehdoilla. Täysiä päiviä koulua ja töitä, koulua ja töitä. “Tylsä zen-kevät” osui siis kohdalle juuri oikeaan aikaan! Voisin jauhaa ikuisuuden tästä aiheesta, ja kaikesta mitä olen oivaltanut viime kuukausien aikana, mutta tätä introa on jo nyt venytetty sen verran, että säästän suosiolla niitä juttuja myöhemmäksi, ja onnittelen jos olette selvinneet lukemaan näinkin pitkälle! (<3)

Nyt kun tuntuu oikeasti siltä, että inspistä ja ideoita syntyy päivittäin väkisin vääntämättä, on varmaan hyvä aika ryhtyä tähän harrastukseen. Vihkot, post-it-laput ja puhelimien muistiot täyttyvät vauhdilla, olo on ihan levoton ja tuntuu että on pakko vaan äkkiä saada tehdä jotain! Varoitan siis jo, että sisältö täällä blogissa tulee olemaan erittäin vaihtelevaa, eikä kielikään välttämättä ole aina suomi, sillä aivojeni toimivuus vaihtelee aiheesta ja päivästä riippuen kolmen eri kielen välillä. En halua (ainakaan vielä) asettaa mitään rajoitteita, vaan ennemminkin fiilispohjalta tyhjentää päätä, jakaa inspistä ja mun hassuja juttuja ihan sen perusteella mikä tuntuu hetkessä luonnolliselta. Jos jaksat seurata, niin ihan mahtavaa, tervetuloa!

Emmä tiedä, ihana olla täällä 🙂 Hyvää juhannusta!

The life of an indecisive procrastinator

What I’m like (VERY annoying):

*Trying to decide where to go to write this post because an inspiring environment is important.*

*Looks at coffee places for an hour*

*Finally decides*

*Takes ages to get ready*

*Takes ages to get there*

*Can't decide what to get*

*Gets iced latte but is disappointed because no one ever has almond milk*

*Gets disappointed because they put an iced drink in a take-away paper cup*

*Gets distracted by cool things in the inspiring environment*

*Mind starts wandering to procrastination land*

*Writes two sentences, then leaves because it's way past dinner time and the sun is setting*

Sometimes the biggest debates in my head are over the tiniest things. I try to collect and create perfect moments and then end up visualising and overthinking how everything will go and it makes me soooo slow.

Don’t leave me alone with my small decisions. 😀