Mikä musta tulee?

“Musta tulee varmaan semmonen tyyppi, joka pyörittää samaan aikaan jotain viittä eri projektia, koska en voi valita enkä pysyä kauaa aloillani”. Jotakuinkin noin olen vastannut kaikille, jotka ovat viimeisen kuluneen vuoden aikana kysynyt mikä minusta tulee isona. Juu, se puheenaihe on jälleen kerran ajankohtainen. Luulin että lukion jälkeisen kriisin jälkeen se olisi loppuunkäsitelty.

Varokaa muuten mitä toivotte (tai hoette säännöllisesti ääneen). En tiedä mistä syystä olen puhunut esimerkissäni aina viidestä projektista, ehkä se vain kuulosti hyvältä. Nyt kun yllättävän moni syksyllä ilmaantuneista tilaisuuksista onkin sattumusten kautta karsiutunut pois,  niistä on jäänyt jäljelle tasan viisi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minulla pysyy hihat käärittynä ja kädet täynnä kevään loppuun asti. Hauskaa jälleen huomata, että maailma kuuntelee. Ainakin niin tykkään ajatella.

En muista enää tarkalleen mitä kaikkea kerroin viime postauksessa, siitä on jo aika kauan. Muistan kyllä tunteneeni hämmennystä elämänmuutoksesta ja kaikesta ylimääräisestä vapaa-ajasta. Taisin innosta puhkuen kertoa rupeavani rakentamaan elämän rytmiä uudelleen ja ryhtyä hommiin. Yksi tavoitteistani oli päättää opinnäytetyön aihe lokakuun aikana. Silloin en olisi halunnut saada viestiä tulevaisuudesta, jossa kerrotaan että asia tulee vaivaamaan minua vielä tammikuun puolivälissä. Se on kuitenkin totuus, joka on vielä jollakin tavalla ratkaistava. 😀

Syksyyn kuului odottelua, mietiskelyä, vapaapäiviä ja vähän koulunkäyntiä. Tuli vastaan todella lupaavia asioita joihin päätin tarttua, mutta niistä jokainen tuntui katoavan ulottuviltani aivan yllättäen. Projekteja peruuntui, aikatauluja siirrettiin, oli epäselvyyttä ja yhteydenpitovaikeuksia. Ajoittain oli vaikea olla turhautumatta, kun tuntui ettei saanut mitään tehtyä vaikka henkisesti olisi ollut valmis ja aikaa olisi kerrankin ollut riittävästi. Äiti totesi, että eikö sun elämällä viimeaikoina olekin ollut tapana mennä niin. Ensin kausi jolloin on monta rautaa tulessa, jota seuraa hiljainen palautumiskausi – ja sama uudelleen.  Äiti puhuu asiaa, huomasin vasta itsekin tämän vuoristoratakuvion. (Viime keväänäkin ehdin pyöritellä peukaloita useampaan otteeseen).

Olen silti iloinen kuluneesta syksystä! On ollut aikaa nähdä ystäviä, aloittaa uusia harrastuksia ja upottaa ne pysyväksi osaksi viikoittaista rutiinia. Olen kirjoitellut ja lukenut ja opiskellut taas ranskaa pitkästä aikaa. Olen saanut viettää paljon aikaa perheen kanssa, rentoutua oikeasti. Huomaan rakentaneeni hieman eri asioita, kuin aluksi oli tarkoitus, mutta siitä huolimatta tosi hyödyllisiä ja arvokkaita asioita.

Nyt on tosiaan vuorossa se viiden asian kevät, joka sisältää:

  • Ison käännöstyön entiselle työpaikalleni
  • Toisen työharjottelujakson, sisällöntuottajan/somevastaavan hommissa. Nimike on digital wizard ja olen innoissani jo pelkästään siitä. Käyn tapahtumissa, otan kuvia ja kirjoitan lyhyitä tekstejä.
  • Opinnäytetyön (send help) MAHDOLLISESTI äsken mainittuun työharkkaan liittyen, mutta en ole varma (help still needed)
  • Perus koulunkäyntiä vielä muutaman kurssin verran. Tätä minun ei sovi unohtaa jos oikeasti ajattelin valmistua kesään mennessä.
  • En halua paljastaa tätä viimeistä vielä kokonaan…mutta tämä on kivoin kaikista. Perustan toiminimen ja taidettani on tulossa myyntiin! Pieniä unelmia toteutuu! Maalaan, piirrän ja suunnittelen tätä raivokkaasti tällä hetkellä.

Nämä ovat suurilta osin itsenäisiä hommia, eli halutessaan minut löytää luurit korvilla kahviloiden nurkista eri puolilta Helsinkiä. Itseni tuntien, aikatauluttaminen tulee olemaan tämän sopan haasteellisin osuus. On opittava näkemään se, että vaikka kalenteri olisi tyhjä, se ei oikeasti olekaan. Olen vain itse vastuussa sen täyttämisestä.

Tsemppiä kaikille tulevaan kevääseen, we can do this! <3