Kodin kuulumiset

Aurinkoisten kevätaamujen paras juttu on perinteeksikin muodostunut aamiainen ja pisamien kerääminen parvekkeella, aamutakkiin kääriytyneenä. Olimme kämppiksen kanssa ihan innoissamme hankkineet uusia parvekekoristeita uutta kautta varten. Uusi matto ja pari kasvia…jopa viralliset parvekeläpsyt ja niille oma bambuinen korinsa.

Kuukauden vaihteessa meille tuli kirje jossa kerrottiin, että hei kohta alkaa julkisivuremontti. Tämä tieto saapui tosiaan KAHDEN VIIKON varoitusajalla.

:’D

Tämän juuri alkaneen remontin on määrä kestää joulukuuhun saakka. Talo on muovikääreissä 9 viikkoa, kennolevyt peittämässä ikkunoita 5 viikkoa. Tuuletus estyy. Parvekkeet ovat tietty poissa käytöstä. Melua ja pölyä poraamisesta ja piikkauksesta. Työt aloitetaan joka aamu aamuseiskalta, kuutena päivänä viikosta.

Kun nämä lasketaan yhteen, saadaan lopputulokseksi heipat kesälle ja poismuutto. Joku saa toki myös hienon parvekkeen joulukuussa. Muistan vahvasti viime kesältä millaista oli hikoilla sisätiloissa hellerajojen paukkuessa, vaikka ikkunat olivat auki ja lattiatuuletin käynnissä ympäri vuorokauden. Muistan vahvasti, miten hauskaa se ei ollut.

Suunnitelmani tässä vaiheessa on vain se, että jonnekin on lähdettävä huhtikuun loppuun mennessä. Maailma puskee taas tekemään päätöksiä hieman yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla. Tilannetta ei juuri helpota tämän kevään tiukka aikataulu, johon kuuluu korkeakoulusta valmistumisen lisäksi kaksi päällekkäistä työharjoittelua…mutta mitäs läksin.

Pakko vielä painottaa miten hyvin ja helposti viimeiset kolme vuotta ovat sujuneet täällä Haagassa asuessa. Kuten monissa hyvissä elämäni asioissa tähän asti, tännekin päädyttiin sattumien kautta. Daniela on lukiokaverini, mutta sielunsiskoyhteytemme selvisi vasta kun päätimme hetken mielijohteesta muuttaa saman katon alle. Olin töissä puristamassa mehuja kun Danne laittoi viestiä asuntonäytöstä. Lähetin vanhempani paikalle makutuomareiksi. Danne totesi että tämä on nyt tosi hyvä, mutta päätös olisi tehtävä saman tien. Parin hätäisen kuvan perusteella ja luottamuksen varassa hyväksyin, ja onneksi hyväksyin! Tässä kämpässä on kasvettu, opittu, naurettu, riehuttu, purettu huolia, opiskeltu ja valmistuttu, tehty ahkerasti töitä, kriiseilty tulevaisuudesta, keksitty kaikelle oma biisi ja katsottu ziljoona tuntia hömppäohjelmia. Olen superkiitollinen Dannelle arvokkaasta ystävyydestä ja siitä kodin tunteesta, jota hän on aina tuonut olemuksellaan. Luottamus, samat arvot ja maailman paras huumorintaju ovat hyviä avainsanoja tähän. Olemme niin hyvä tiimi ja tuntuu vähän oudolta jälleen päättää yksi ihana etappi elämässä. Ensikodiksi en olisi osannut toivoa parempaa!

Seuraava suunta? Olen puntaroinut monia eri vaihtoehtoja. “Siellä koti, missä sydän” -sanonta on kiva, mutta se ei avaa minulle yhtä selkeää tietä mihinkään määränpäähän. Tapanani kun on jättää sydämeni palasia vähän joka paikkaan…ja se jos mikä vaikeuttaa päätöksentekoa.

Tsemppiä kevääseen, jospa se vielä joskus alkaisi. <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *