Kuukauden verran Tamperelainen

Yhtäkkiä kokonainen kuukausi on vierähtänyt täällä uudessa kotikaupungissa, niin vauhdilla ja huomaamatta. Nopeasti olen kotiutuinut, rutiineita on syntynyt…Kolmasosa työharjoittelusta on jo purkissa?! Juurihan mä laiton nimen vuokrasopimukseen? Huh!

Mun aivan ihanat työkaverit (!!) kokosivat mulle suuren Tampere-oppaan täynnä heidän omia vinkkejä ja lempparipaikkoja, että oppisin tuntemaan kaupunkia paremmin. Tämän lisäksi me suunniteltiin muutama viikko takaperin mun kämppiksen Monan kanssa oma Tampere-kesän bucket list, joka on myös aika pitkä ja moniosainen. Toisin sanoen ei ole enää tekosyitä karkailla takaisin Helsinkiin pyörimään joka viikonloppu, näistä riittää jo hyvin kalenterin täytteeksi. Ja itseasiassa uskon että kesää olisi jopa venyttettävä ehkä muutamalla kuukaudella lisää, mikäli mun tavoite todella on suorittaa molemmat listat loppuun asti. Olen tosin vain super kiitollinen kaikista vinkeistä ja ideoista: toistaiseksi tylsiä hetkiä Tampereella on tähän asti ollut suurinpiirtein 0 kpl.

Tässä tulee Hesa-Laaran raportti Tampereesta, tosiaan sillä reilun kuukauden kokemuksella:

  • Ensinäkemällä: Paljon punaista tiiltä. Ja kaikenlaisia torneja.
    Jopa Torni-niminen hotelli.
  • Vastaantulijoilla ei vaikuta olevan yhtä kiire kuin helsinkiläisillä.
    En vielä osaa sanoa onko tämä huono vai hyvä asia, sillä itse saatan olla yksi nopeimmista hiihtäjistä, jonka tiedän. Koetan täällä rentojen ihmisten keskellä silti kohteliaasti olla puuskuttelematta ääneen kun jään jonkun hitaamman taakse.
  • Vastaanottavainen tunnelma. Niin töissä, kuin kaupan kassalla ja uusien tuttavuuksien kanssa,  tää on mulle niiiin tärkeää! Ihmiset tekee kyllä fiiliksen.
  • Päivittäin siirtyvät, uudesta ratikasta ja ties mistä johtuvat tietyöt tuovat kävelyreitteihin vaihtelua. 😀 Harmi kyllä että tuo pääkatu on revitty auki, olen kuullut huhua että se on yleensä oikein kaunis kesäisin, vihreine puineen kaikkineen.
  • Kuntosalit ovat aina tyhjiä. TÄMÄ on niin parasta. Ehkä mulla on vain ollut tosi hyvä tuuri? Tuntuu että Helsingissä pitää olla hereillä joskus kuudelta aamulla jos haluaa välttyä ahdistavalta pukuhuoneliikenteeltä ja laitteisiin jonottamiselta.

Hmm. En kaipaa tänne oikeastaan mitään enempää (paitsi tietty rakkaat ystävät kotoa). Yllätyin itse ehkä eniten tästä, muuttaessani kuitenkin isommasta kaupungista pienempään. Mutta täällä on paljon kulttuuria, suuri valikoima kaikenlaisia ruokapaikkoja, puistoja, historiaa, kaunista luontoa, tapahtumia ja kaikki about kävelyetäisyydellä toisistaan. Olen Helsingissäkin kyllä aika ahkera kävelemään, joten se ei olisi muutenkaan ollut mikään ongelma – mutta täällä pääsee kyllä erittäin paljon helpommalla. Luksusta!

Olen löytänyt myös uuden innon juoksemiseen, uudesta ympäristöstä inspiroituneena. Sitä melkein ei huomaa urheilevansa, kun pää pyörii ympyrää 360 ihmetellen uusia hienoja paikkoja ja maisemia. Kukkafanina lemppari lenkkikohteeni tähän asti on Hatanpääpuisto Arboretum! Tiedättehän tavan jolla ihmisten keskittyminen herpaantuu kun söpö koira tulee vastaan – kukkapuutarhoilla on näköjään muhun sama efekti ja uppoudun ihan omiin maailmoihini.

OKEi, ehkä suosikkijuttuni on sittenkin tämän kaupungin puhas järvi-ilma. Saan siitä niin paljon energiaa! Yksi tuulinen ilta löysin vahingossa kivan rannan jostain Särkänniemen takaa. Siellä ei ollu ketään muita, aurinko laski ja horisontissa näkyi tummat myrskypilvet. Siihen jäin ehkä tunniksi fiilistelemään ihan suu ammollaan. Järviveden tuoksu tuo mulla mieleen lapsuuden kesät mummin luona, siitä tulee tosi kotoisa olo. Tietenkin eri tavalla kuin meri, joka on aina ollut mulle rakas… Nyt en yhtäkkiä olekaan varma kummasta tykkään enemmän?

Nautin niin paljon iltakävelyistä täällä, kun pääsee ihan minuuteissa kulkemaan järvenrantaa pitkin. Mulle paras tapa kerätä vähän zeniä työpäivän päätteeksi!
Ja tietenkin unohtamatta kaupungin läpi virtaavaa koskea, joka antaa Tampereelle ihan oman fiiliksensä ja piristää työmatkaani joka aamu.

Tiivistettynä: tykkään näköjään vedestä täällä. Tosin hanavesi voisi olla kylmempää, jos nyt jostain pitää valittaa. 😀

Apua miksi mä kirjoitan taas näin pitkiä juttuja! En ehtinyt edes vielä syventyä ruokapaikkoihin, joka on toinen mun lemppariaihe. Ehkä säästelenkin mun virallista Tampere-vinkkilistaa loppukesälle, kun kokemusta on enemmän.

Mainittakoon vielä että istun kuitenkin toimistolla 8 tuntia joka arkipäivä, olenhan täällä työharjoittelussa. Eli tutkisekelen paikkoja hitaaseen tahtiin, palanen kerrallaan. Ehkä about yksi uusi pala viikossa.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *